Joskus asiat menevät pieleen dominoefektin lailla ja totuus on tarua ihmeellisempää. Vanhan omakotitalon viemäriputkien kannakointi puuttui ja tavallinen avauskeikka sai painajaismaisia piirteitä, kun keittiön viemärin sisältö levisi kellariin. Kerron nyt, mikä on ollut urani opettavaisin epäonnistuminen.
Kaikkien aikojen viemärinavauskeikka alkoi siitä, kun asiakkaan keittiön viemäri oli ollut tukossa noin 2 kuukautta. Minulla oli silloin töissä myyntimies, joka myi tälle asiakkaalle viemärin aukaisun (meni liian halvalla). Talo oli vähän iäkkäämpi, rakennettu 1950-luvulla, ja viemärit oli myöhemmin vaihdettu muovisiksi.
Keittiö sijaitsi kellarissa olevan pannuhuoneen yläpuolella. Viemärit oli vedetty pintavetona. Viemärin kannakointi oli toteutettu niin, että lankku oli laitettu pystyyn kannattelemaan viemäriä, eikä sitä ollut kiinnitetty mitenkään. Kun rassasin viemäriä auki, kannakoimaton viemäri irtosi liitoksestaan ja kaikki keittiön rasvat ja p*skat levisivät kellariin.
Eikä tässä suinkaan vielä kaikki… Irronneen liitoksen alapuolella oli öljylämmityskattila, joten tietysti öljylämmityspumppu kärähti siinä samalla. Vakuutus ei korvannut, koska vakuutusyhtiön mielestä allekirjoittanut ei ollut tehnyt virhettä, vaan viemäri levisi puutteellisen kannakoinnin vuoksi.
Asiakas oli erittäin raivoissaan, pahansisuinen ja aggressiivinen. Öljypumppu maksoi tonnin, enkä ole tänä päivänäkään saanut perittyä kaikkia rahoja pois. Osan toki maksoi asiakas pumpun kustannuksista. Kun mainitsin asiakkaalle viemäreiden kannakonnista, hän huusi minulle ”ONHAN SIINÄ S**TANA LANKKU PYSTÖSSÄ!”.
Mikä oli tämän tarinan opetus? Jos viemärit ovat pintavetona, täytyy kannakointi aina tarkistaa ja vastuu sen pettämisestä on siirrettävä asiakkaalle, ennen kuin ryhtyy itse töihin.